Juostessani pitkin käytävää ja pitäen päässäni jonkinlaista lukua aluksen tapahtumista jäytävä olo sai minut epäilemään itseäni. Jahtasinko väärää johtolankaa, olinko tekemässä oikein, vai ajautuisinko umpikujaan? Olinko kuin sadun prinsessa, joka juoksi päätä pahkaa ylös tornin portaita työntämään sormeaan värttinään? Olisi ollut helppoa jäädä varmistelemaan ja kuluttamaan aikaa. Mutta minulla oli vastuu, jota ei voinut kiertää, … Jatka artikkelin 0x51 lukemista